Uutisen synnyttämä keskustelu oli varsin kiihkeää, ja Yle yritti jopa rauhoitella sitä kutsumalla kyselyä kesäviihteeksi. Sitä ennen se oli jo moneen kertaan tuomittu väärin kysytyksi, epäinformatiiviseksi ja jopa höperöksi. Näin käy tietysti aina kun tulokset eivät miellytä tai kun kosketaan aiheeseen, joka nostattaa suuria tunteita. Mutta mitä tässä oikein kysyttiin, ja miksi aihe on viihteellisyydestään huolimatta tärkeä?
Argumentaatioteoriassa on vuosisatojen ajan kehitelty teoriaa niin sanotuista virhepäätelmistä (fallacy), joita olen itse nimittänyt harha-argumenteiksi, koska niissä ei välttämättä päätellä mitään. Kuuluisin ja varmaan eniten käytetty niistä on niin sanottu olkinukke tai -ukko (straw man). Se tarkoittaa sitä, että keskustelija joko tietoisesti tai vahingossa rakentaa kuvitellun vastustajan, jonka sitten riemumielin ja helposti kumoaa maahan. Yleensä nämä olkinuket ovat yksinkertaisia, virheellisiä tai jopa höperöitä mielipiteitä tai argumentteja, joita kukaan ei ole kuitenkaan esittänyt. Siinähän sitten taistelet variksenpelättimiä vastaan.
Jos tämä ei kiinnosta, hyvä keino välttää olkinukkien rakentelu on niin sanottu suopeuden periaate. Sen voisi ilmaista vaikka näin: ennen kuin käyt taistoon, vedä hetki henkeä ja oleta, että vastustajasi on ihan järkevä tyyppi. Ja ennen kaikkea: lue tai kuuntele tarkasti mitä toinen on sanonut tai kirjoittanut. Tässä tapauksessa voisi lisätä: oleta vaikka kokeeksi, että kyselyyn vastanneet eivät ole typeryksiä, jotka vastaavat vain mielikuvien varassa, eivät ymmärrä että kaikki maksaa, eivät hyväksy sitä tosiasiaa, että maa kaupungistuu tai kuvittelevat, että ihmisiä voi valtion kustannuksella siirtää täyttämään jokainen neliökilometri Suomenmaata. Katsotaan hiukan tarkemmin keskustelun tavallisimpia olkinukkeja.
Ei koko Suomi ole nytkään asuttu
Ei ole. Suomessa on paljon metsää ja tundraa, jossa ei asu ketään. Sitä tulee myös koko ajan lisää. "Tosiasia on, että jo vuosikymmenien ajan entistä useampi neliökilometri Suomessa on menettänyt pysyvän asutuksensa", kirjoittaa asianajaja Kari Kannala HS:n mielipidekirjoituksessaan. Näin on, mutta miksi puhua näistä tyhjistä neliökilometreistä? Eivät ne tarvitse palveluja, jotka tulisi turvata. Kuvitteleeko joku todella, että näitä tyhjiä neliökilometrejä ei ole, tai että ihmisiä voisi pakkosiirtää niille? Tuskin. Miksi siis todeta itsestäänselvyys?
Kaupungistuminen etenee, eikä sitä voi estää
Tämäkin on totta. Mutta mistä löytyy se tyhmä tai tietämätön tyyppi, joka kuvittelisi tai väittäisi, että näin ei tapahdu? Eikö kaupungistumisen megatrendi ole juuri se syy, joka nostaa tällaiset keskustelut pintaan? Kaupungistuminen aiheuttaa ongelmia niin kaupungeissa kuin harvemman asutuksen seuduilla: edellisissä mm. asuntojen kallistumisena, jälkimmäisissä taas veropohjan heikkenemisenä ja sitä seuraavana kunnallisten palveluiden vaarantumisena. Politiikan keskeisenä tehtävänä on yrittää ratkoa ongelmia. Sen on yleensä tapahduttava perustuslain puitteissa, joka määrittelee suomalaisille kaksi perusoikeutta: vapauden valita asuinpaikkansa ja oikeuden saada julkiset peruspalvelut (peruskoulutus ja sosiaali- ja terveydenhoito) edes jotenkin hoidettuna sinne, missä hän asuu. Perustuslakia voi tietysti yrittää muuttaa viemällä jompi kumpi näistä perusoikeuksista: joko kieltämällä asuminen tietyillä alueilla tai takaamalla palvelut vain joillain alueilla. Mutta se täytyy sitten tehdä.
Kysely ei ole informatiivinen, jos ei kysytä maksuhalukkuutta
Maksuhalukkuus tai "willingness-to-pay" on taloustieteilijöiden jargonia, mutta tarkastellaan sitä yleisellä tasolla. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu siihen, että meitä verotetaan ja verovaroin tehdään politiikkaa – ei siihen, että yksilöt suuntaisivat palkastaan hyväntekeväisyyttä haluamiinsa kohteisiin tai palkkaisivat itselleen turvamiehiä, kotiopettajia ja sairaanhoitajia. Politiikkaan vaikutetaan äänestämällä, tutkimuksilla ja yhteiskunnallisella keskustelulla, jota tämäkin edustaa. Vaikka varmaankaan moni ei ole tutkinut tarkkaan valtion tai kuntien budjetteja, jokainen varmasti tietää, että peruspalvelut maksavat. Jokainen myös tietää, ettei oopperaa, erikoissairaanhoitoa tai yliopistoja ole yritettykään sovittaa joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.
Mitä tämä maksaa? Sallan kunnan talousarvion mukaan toimintakulut ovat noin 36,7 miljoonaa mutta verotulot ja toimintatuotot vain 18,3 miljoonaa. Kunnan pyörittämisessä olennaisia ovat siis valtionosuudet, joita on 20,3 miljoonaa. Valtaosa kuluista (32,2 miljoonaa) muodostuu henkilöstökuluista. Tätä siis on "koko maan pitäminen asuttuna": että lapset pääsevät kouluun ja sairastuneet "laavukkaaseen" hoitoon omassa kunnassaan. Ilman valtionosuuksia Sallaa ei enää olisi, kuten ei montaa muutakaan suomalaista kuntaa. Suomi olisi tosiaan täynnä erämaata.
Ei siis voi sanoa, että "koko maan pitäminen asuttuna" tässä mielessä – eli mahdollisuutena asua valitsemassaan kunnassa ja saada siellä peruspalvelut – olisi mahdotonta, koska se on todellisuutta. Mutta onko se sitä jatkossa? Kaupungistumisen seurauksena luonnollisesti myös kaupunkien poliittinen painoarvo kasvaa, kun yhä useampi äänestäjä asuu kaupungissa. Ylen kysely tuntuu kuitenkin viittaavan siihen, että suomalaisten enemmistö yhä kannattaa yhteisvastuullisuutta kautta maan, kaupungistumisesta huolimatta. Se on kuitenkin kiinni poliittisesta päätöksenteosta, ja siksi siitä olisi hyvä keskustella avoimesti, turhia viisastelematta.