sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kauppaan karannut kaupunki

"Syksyllä 2016 tapasin kihlattuni ensi kertaa keskustorilla. Monet kerrat palannut mieleen tuo syyskuinen iltapäivä, kun ollaan kahvilla istuskeltu samalla paikalla."

Näin muistelee turkulainen Joni ensimmäisiä treffejään kihlattunsa kanssa. "Keskustorilla" hän ei kuitenkaan viittaa Turun kauppatoriin vaan kauppakeskus Myllyn keskusaukeaan. Eikä hän ole ainoa, jonka muistikuvat tästä Varsinais-Suomen suurimmasta kauppakeskuksesta vaikuttavat – yllättävää kyllä – urbaaneilta. "Tämä on niin iso paikka ja vetää niin paljon ihmisiä, että täällä voi rennoin mielin jutella asioita ja näyttää tunteitakin, kun ei tarvitse pelätä, että tuttuja kyttäisi joka kulmalla", kertoo puolestaan Mona. Urbaania anonymiteettiä siis.

Kauppakeskus Mylly, Raisio (KL)
Kuten nimikin kertoo, kauppa on olennainen osa kaupunkia. Jane Jacobsin mukaan se on jopa kaupunkia vanhempi ilmiö; esimerkiksi karjamarkkinoihin ei vielä tarvittu kiinteitä rakenteita. Tässä mielessä on hiukan paradoksaalista, että  kauppa koetaan nykyään monessa mielessä uhaksi perinteiselle kaupungille. Ensin huolestuttiin peltomarketeista, jotka asettuivat liikenteellisesti hyvän saavutettavuuden paikkoihin (aivan liiketoiminnan periaatteiden mukaisesti), mutta jotka olivat täysin irti ympäröivästä kaupunkirakenteesta. Nyt vuorossa ovat kauppakeskukset, jotka imevät sisäänsä perinteisen kaupungin toimintoja: kivijalkakauppoja, ravintoloita, elokuvateattereita ja jopa julkisia palveluja. Muodostuuko niistä kuolemantähtiä, mustia aukkoja, joiden lähellä vilkas kaupunkielämä ei enää ole mahdollista? Toisaalta: onko se ongelma, jos ihmiset kykenevät kiinnittämään positiivisia tunteita myös kauppakeskuksiin?

Redin Stadi (KL)
Tosin yllä olevat lauseet eivät ole mistään tutkimuksesta vaan kauppakeskuksen itsensä keräämistä asiakkaidensa romanttisista muistoista. Ne kertovat paitsi kauppakeskuksen käyttäjistä myös sen omasta halusta identifioitua nimenomaan urbaanina, eräänlaisena kaupunkina kaupungissa. Tämä näkyy myös pääkaupunkiseudun uusissa kauppakeskuksissa. Redin suunnittelussa on haettu innoitusta Sienan keskiaikaisesta kaupunkirakenteesta ja päädytty melkoiseen sokkeloon. Kaupunki jakautuu "Stadiin" ja "Sköneen", joista edellinen on kaupungin, jälkimmäinen meren puolella. Triplassa on puolestaan lähdetty merta edemmäs kalaan: löytyy Downtown, Soul Streets, Little Manhattan ja Feel Vegas.

Mutta millaista kaupunkia tästä kaikesta sitten syntyy? Palataan hetkeksi Turkuun. Nykyisestä kaupunkirakenteesta saa hyvän kuvat lähtemällä luoteeseen siltä varsinaiselta kauppatorilta. Se on tosin edelleen toriparkkia odottava monttu, jolla keskusta pyrkii kilpailemaan juuri noiden laitamien kauppakeskusten kanssa. Syystäkin, sillä ei tarvitse kulkea kuin muutama kortteli nähdäkseen keskustan kivijalkakauppojen ongelmat. Täällä vuokrataan tai myydään toimitiloja keskellä tiivistä korttelikaupunkia tai tarjotaan avoimesti "eroottista hierontaa". Halpa hinta ei auta Halpakangasta, vaan käynnissä on loppuunmyynti. Lemmikkituotteiden erikoisliike Tassuputiikki on jo aiemmin joutunut nostamaan tassut pystyyn.

Jos jatkaa linja-autoasemalta edelleen luoteeseen, kaupunkirakenne muuttuu väljemmiksi ja pienimittakaavaisemmiksi pientaloalueiksi, aivan oppikirjojen mukaan. Mutta sitten mittakaava alkaa jälleen kasvaa: löytyvät Veikon Koneen, Jätti-Rätin ja AD-Autohuollon kaltaiset laatikkomyymälät. Sitten ovat vuorossa K-Citymarket ja Prisma kilpailemassa keskenään kahden puolen E63-tietä. Mutta matka jatkuu vielä, ja viimein on vuorossa kauppakeskus Mylly E18-tien varrella: 83 000 neliötä, 150 liikettä, joista yli 20 ravintolaa ja kahvilaa, 5,5 miljoonaa kävijää vuodessa ja heille runsaasti ilmaisia XL-kokoista pysäköintipaikkoja. Perille pääsee myös bussilla, eli täysin autoriippuvaisia ei täälläkään olla.

Tällainen on siis kaupunki tänä päivänä, jotain aivan muuta kuin uusurbanistien haaveilema korttelikaupunki. Eikä tämä kaupunki ole myöskään lähtemässä minnekään, mitä nyt kaupungin hallinnollisten rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Raision Myllyn liikepinta-alaa kasvatettiin vuonna 2015 63.000:sta 83.000:een, mikä ei kerro auringonlaskun liiketoiminnasta. Myös valtakunnalliset tilastot ovat karua luettavaa perinteisen kaupungin kannalta. Päivittäistavaroiden myynti kasvoi syyskuussa 2019 eniten hypermarketeissa, yhteensä 3.5 prosenttia vuodentakaisesta. Valintamyymälöissä ja pienmyymälöissä myynti sen sijaan laski edelleen, valintamyymälöissä 0,3 prosenttia ja pienmyymälöissä 2,2 prosenttia edellisvuoden syyskuuhun verrattuna (Päivittäistavarakauppa ry). Kaupunki vaikuttaa todellakin olevan karkaamassa kauppakeskuksiin.

Pienmyymälöiden on luonnollisesti vaikea kilpailla niin kauppakeskusten kuin verkkokaupankin kanssa. Niiden on sijaittava melko keskeisesti, jolloin vuokra on korkeampi eikä ilmaista pysäköintiä voi tarjota. Henkilökustannukset ovat korkeat ja valikoima väistämättä suppea. Liikeaikalain muutos vei niiltä viimeisen kilpailuedun, mahdollisuuden pidempään aukioloaikaan. Tietysti on niin, että elävä kaupunki ei ole vain päivittäistavarakauppaa vaan myös kahviloita, ravintoloita, elokuvateattereita ja julkisia palveluja kuten kirjastoja ja seurakuntien tiloja. Mutta myös nämä ovat hakeutumassa kauppakeskusten kirkkaisiin valoihin. Myllystä löytyy myös Raision seurakunnan "myymälä", vaikkei anekaupasta sentään liene kyse. Töölön seurakunta on suorastaan brändännyt itsensä "Fokukseksi", joka sijaitsee Triplassa ja väittää olevansa "kirkko Helsingissä". Tämä kirkko ei ole kuitenkaan enää keskellä kylää, eikä sakraalisuudesta ole tietoakaan.

Ei tämä tietenkään sitä tarkoita, että kaupunkikeskustat olisivat kaikkialla kuolemassa, ja niiden elävöittämiseen panostetaan nyt innokkaasti. Helsingin keskusta on niin vahva, että se haastaa jopa sen ympärille syntyvät lukuisat kauppakeskukset. Toisaalta ne haastavat lähiympäristönsä: Kalasatamassakin näkee muutaman kivijalkakaupan lisäksi lähinnä kivijalkoja. Ei siinä mitään, ehkä arkkitehtien olisi jälleen opittava suunnittelemaan kauniita kivijalkakerroksia ilman kauppoja. Pienemmissä kaupungeissa tilanne on vakavampi. Esimerkiksi Hämeenlinnassa Tiiriön keskus tyhjensi varsin tehokkaasti vanhan keskustan, eikä moottoritien päälle rakennettu uusi keskus paljon auttanut asiaa; myös se sijaitsee liian kaukana vanhalta torilta.

Toisaalta tämä elitistinen jeremiadi voidaan kääntää myös päälaelleen. Tavallaan suuret kauppakeskukset ovat jo sitä, mitä kaupunkikeskustat vasta tavoittelevat: hyvä saavutettavuus niin autoilla kuin julkisella liikenteellä ja autoilta rauhoitettu kävelykeskusta "katuineen" ja "keskustoreineen". Tämä kaikki on tietysti kauppakeskuksen omistajien ja johdon hallinnassa, mutta se ei estä ihmisiä rakentamasta niihin myös omia pieniä tarinoitaan.


1 kommentti: