keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Hylätyt tilat, autiot torit

Kuljen iltalenkilläni usein piskuisen Talinrannan asuinalueen ohitse. Lenkkipolulta katsottuna, vesielementiksi rakennetun kanavan kautta se vaikuttaa ihan viihtyisältä, vaikka ei mikään jumaltenranta olekaan. Talinranta kaavoitettiin 80-luvun lopulla, jolloin tylsästä lähiörakentamisesta pyrittiin epätoivoisesti eroon. Haluttiin lisää kaupunkia Helsinkiin, vaikka nykyisten kaupunkiaktivistien tavoittelemista tehokkuusluvuista ei osattu uneksiakaan.  Mallina oli ehkä eteläeurooppalainen pikkukaupunki kujineen ja piazzoineen, mutta urbaani yhtä kaikki. Siinä innostuksessa unohtui kuitenkin ehkä se tärkein: kaupunki ei ole yhtä kuin kaupunkikuva.

Yhdyskuntarakenteeltaan Talinranta on niin sanottu cul-de-sac eli pussinperä: sinne johtaa yksi ainoa väylä, Taiteentekijäntie, ja alueelle ajavat lähinnä vain ne jotka siellä asuvat. Bussilinja 18 pistäytyy siellä Ulvilantieltä matkallaan Munkkivuoren ympäri. Tällaiset alueet eivät ole nykyään muodissa, mutta ei niissä lähtökohtaisesti ole mitään vikaa: liikenne ei häiritse, virkistysalueet ovat lähellä, voi hengittää turvallisesti ja nukkua yönsä rauhassa. Cul-de-sac on leimallisesti asuinalue, ja sellaisena se tulisi myös nähdä. Eivät kaikki halua pöhinää ympäri vuorokauden, he nauttivat sitä mieluummin sopivina annoksina.

Kaavoittaja suunnitteli kuitenkin suurempia. Keskelle aluetta hän sijoitti kolmionmuotoisen torin, jonka pisin sivu on yli sata metriä pitkä. Sitä reunustivat rakennukset, joiden alakerrassa on liikehuoneistoja, niitä paljon himoittuja kivijalkakauppoja. Oheisesta kuvasta näkee, miten tämä kaavateknisesti tehtiin. Taiteentekijäntietä ja Muusantoria reunustavien rakennusalojen nuolet pakottavat rakentamaan suoraan katuun tai toriin kiinni, ja pieni l-kirjain viittaa siihen, että rakennusten ensimmäiseen kerrokseen saa sijoittaa liike- ja toimistotiloja. Niille on annettu myös oma rakennusoikeutensa, joten jos koko oikeuden aikoo käyttää, liiketilat on toteutettava.

Kauneushoitola ei ole menestynyt
Tuliko vilkasta tori- ja katuelämää? No ei. Talinrannasta tuli malliesimerkki siitä mitä tapahtuu kun urbaanit unelmat kohtaavat raadollisen todellisuuden. Niin hyvä esimerkki, että olen vienyt sinne opiskelijanikin katselemaan tyhjiä liikehuoneistoja ja autiota toria - ei ole pelkoa ettei "vuokrattavana"-kylttiä löytyisi. Ei alue kuitenkaan ole täysin vailla palveluja.  Torin laidassa sijaitsee Muusan krouvi, josta saa kolmen täytteen pizzan seitsemällä eurolla. Taiteentekijäntien varrelta löytyy myös "SHOP BLESSING ELINTARVIKE KIOSKI", jonka yhteydessä on myös "Western Union Money Transfer". Monikulttuurisuuden merkkejä on siis havaittavissa, mutta basaaria on turha etsiä.

Mutta mitä tulevan kaupunkisuunnittelijan olisi tästä opittava? Epäilemättä liiketoiminta-osaaminen ei kuulunut 80-luvun kaavoittajan koulutukseen, eikä se kuulu opetusohjelmaan vielä Aalto-yliopistossakaan. Taiteentekijöinä (siitäkö nämä nimet?) kaupunkeja suunnittelevat arkkitehdit suhtautuvat bisnesajatteluun jopa kielteisesti. Kulttuuripääoma ei viihdy rahapääoman kanssa, kuten Bourdieu opetti. Tavallaan hyväkin niin, sillä kuten tiedämme, liiketoiminta-osaaminenkaan ei synnytä hyvää kaupunkia.

Kiinteistövirasto vuokraa liiketilaa Muusankujan varrelta.
Jonkinlainen mittakaavataju olisi kaupunkisuunnittelijalla kuitenkin oltava, enkä tarkoita nyt vain ylisuuren torin mittoja. Talinrannassa on reilu tuhat asukasta, eikä kenelläkään muulla kuin asukkailla ole sinne juuri asiaa. Lähellä sijaitsee Munkkivuoren ostari, jossa on kaksi päivittäistavarakauppaa, kahvila, Alko, posti ja lukuisia pienmyymälöitä. Bussi vie sinne ja sieltä keskustaan. Millä ihmeen yhtälöllä kaavanlaatija on kuvitellut, että toria ja pääkatua ympäröivät lukuisat liiketilat tulisivat toimeen? Ja mitä on mahtanut liikkua päätöksentekijöiden päissä kun tähän leikkiin on lähdetty? Kaupunkisuunnittelu epäonnistuu tyypillisesti juuri niin, että tavoitteet toteutuvat vain puolittain. Huolella suunniteltu kivijalka voi olla kaunis, mutta tyhjä kivijalkakauppa on vain surullinen. Tyhjäkin puisto voi olla sopiva paikka oleskeluun, mutta tyhjä tori on vain ahdistava.

Mutta tämähän on jo mennyttä maailmaa, vai onko? Taiteentekijöitä nykykaavoittajat kuitenkin yhä ovat, minkä voi päätellä vaikkapa yleiskaavan runsaasta kuvamateriaalista. Niissä kaupunki näyttäytyy urbaanina, sykkivänä metropolina, joka levittäytyy tulevien "kaupunkibulevardien" varteen, joita elävöittävät - niin, kivijalkakaupat. Mihin yhtälöön ne tänä päivänä perustuvat?

Talinrannan eteläpuolella humisee Turunväylä, jota nyt kaavaillaan bulevardiksi. Sen varrelle on sijoitettu tiiviitä asuinkortteleita, ja ne levittäytyvät myös Huopalahdentien varteen. Tilaa ei ole kuitenkaan paljon. Munkkiniemi ja Munkkivuori ovat molemmat väljästi rakennettuja asuinalueita, ja niiden välinen sola on kapea. Munkkivuoren pohjoispuolella on poliittisen prosessin tuloksena luovuttu sekä golfkentän että liito-oravapuiston rakentamisesta, vaikka taiteentekijä ei uutta kuvaa ehtinytkään piirtää. Tilanne synnyttää useita kysymyksiä, joihin ei ole helppo vastata. Onko Turunväylän bulevardin liikkeiden tarkoitus kilpailla Munkkivuoren ostarin kanssa? Ja kumpi voittaa? Ostarilla on kuitenkin puolellaan yhden pysähdyksen taktiikka, kun bulevardien liikkeisiin suuntaavan on etsittävä kadunvarsipaikkoja. Vai onko tarkoitus pysäyttää kävelevät munkkiniemeläiset ennen kuin he ehtivät ostarille? Vai onko jossain bulevardin varrella pysäköintitalo? Ja sen yhteydessä liikekeskus? Joka kilpailee ostarin kanssa?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Minäkään en ole liiketoiminnan asiantuntija, ja yritin kysellä näitä Juha Kostiaiselta, jonka työnantaja rakentaa parhaillaan Triplan megakauppakeskusta Pasilaan. Julkisen liikenteen solmukohtiin sijoittuvat kauppakeskukset ovat eittämättä tätä päivää, mutta kivijalkakauppojen nimeen hänkään ei oikein uskaltanut vannoa.

Tietysti voisimme rauhoittaa itseämme ajattelemalla - kuten on nykyään tullut tavaksi - että nämä kysymykset ratkeavat sitten asemakaavavaiheessa. Paitsi että eivät ratkea. Talinrannan opetus on nimenomaan se, että kaupunkia ei synnytetä kaupunkia muotoilemalla.

4 kommenttia:

  1. Hyviä huomioita. Riittävä aluetehokkuus yhdistettynä hyvään saavutettavuuteen kaikilla kulkumuodoilla lisää palvelukysyntää, pienimuotoinen sievistely, pussinperät tai muu eristyneisyys yleensä eivät.

    VastaaPoista
  2. Tuhannen asukkaan sijaan Talinrantaan mahtuisi hyvin ainakin viisi tuhatta asukasta. Neljän hehtaarin pinta-alalla asukastiheys jäisi edelleen alle esimerkiksi Punavuoresta. Vaikka osa taloista onkin rakennettu kadun reunaan kiinni, ovat korttelit silti avonaisia eikä alueen yleiskuva ole kaupunkimainen vaan leimallisesti 80-luvun lähiömainen. Cul-de-sac liikenneratkaisuna sopii hyvin lähiöihin, mutta Kehä I sisäiset alueet tulisi ensisijaisesti tiivistää lähiöistä kaupungiksi.

    VastaaPoista
  3. ALueen entinen suunnittelija (Matti Visanti kommentoi, vinkistäni): Torin dimensioihin Talinrannassa vaikutti suuresti sen vieressä olevien jätevesien puhdistuslaitosten altaiden koko. Ne ovat siellä korttelin alla edelleen täytettynä. Mitä talouteen tulee, 1980-luvulla liiketilojen kysyntä oli suurempaa kuin nyt. Rakentaja sai liiketilaneliöistä enemmän rahaa kuin asuntoneliöltä. Tilanne muuttui 1990-luvun alussa, jonka jälkeen asuntoneliöiden arvo on jatkuvasti ollut kaikkea muuta toimintaa varten varattuja neliöitä suurempi. Ei kaavoittajalta voi vaatia tulevaisuuden taloussyklien ennustamista. Mitä tulee cul-de-sac-problematiikkaan, voin sanoa, että siihen aikaan se oli liikennesuunnittelijan vaatimus Talinrannassa. Sinne ei saanut johtaa toista ajoneuvokatua nykyisen eteläpuolelta puiston suojelemiseksi läpiajoliikenteeltä. Minusta ei ole mitään pahaa siinä, että yritetään toteuttaa oikeaa kaupunkia sekoittuneine toimintoineen. Kimmon eväin jos oltaisiin poistettu kaavan tilalliset vaatimukset sekä vaatimukset kadunvarren liiketiloista, olisi alueella nyt vain monistettuja valkoisia pistemäisiä kerrostaloja ja kadunpuoleiset tonttien osat olisivat pysäköintikenttinä. Olisiko se paljon parempaa kaupunkia? Näin entisenä kaavoittajana toivoisin työnteon ja työtilojen kysynnän joskus vielä olevan Suomenkin kaupungeissa kannattavaa toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaavoittajan näkökulman esille tuomisesta; Matti Visannin muistelut ovat aina olleet riemastuttava osa opetustamme, tällaista tietoa ei saa muualta. Ehdin itsekin töihin 80-luvun loppupulella, ja kuulostaa kovasti tutulta. Suunnittelussa on aina vahva kytkentä aikaan: 70-luvun lähiökritiikki aiheutti tuolloin sen, että "nukkumalähiöstä" tuli lähes kirosana, ja samalla meni lapsi - asuinalue - pesuveden mukana. Oikeaa kaupunkia oli urbaani ja sekoitettu, jossa katutila rajattiin selkeästi. Liikennesuunnittelu oli vahvistunut 60-luvulta alkaen, ja se oli hyvin normiohjattua (paljolti vieläkin). Tekniset reunaehdot sanelivat paljon (tosin en ihan ymmärtänyt miten altaiden koko määrittelisi torin koon). Tutkimustieto loisti poissaolollaan. Näin ollen ei ollut yllättävää, että intentiot eivät aina toteutuneet. Tässä jo väestömäärä ja cul-de-sac yhdessä huolehtivat siitä, että sekoitettu kaupunkirakenne ei voinut toteutua; kyse ei ole vain suhdanteista vaan kaupan rakennemuutoksesta ja siihen liittyvästä elämäntapojen muutoksesta, jossa mikään ei ennakoi kivijalkakauppojen paluuta muualla kuin aivan keskustoissa. Nyt ne ovat jo menettäneet viimeisen kilpailuetunsa, pidemmät aukioloajat. Munkkivuoren S-market ilmoitti juuri siirtyvänsä 24H-aukioloon. Asuinalueen suunnittelu tilallisesti mielenkiintoiseksi on sitten aivan toinen juttu, pistetaloihin ei tarvitse mennä.

      Poista