Kuvista ja todellisuudesta

Helsingin Sanomat päätti tänä sunnuntaina valistaa lukijoitaan kertomalla, että arkkitehtien piirtämät kuvat eivät välttämättä toteudu sellaisenaan, vaan että suunnitelmat muuttuvat matkan varrella ("Havainnekuvasta tulee harvoin todellisuutta" 11.1.2015). Jutussa toimittaja Teppo Moisio kertoo myös, ettei "missään tunnelma ole tammikuun loskassa sama kuin kesäisissä havainnekuvissa".

YLE:n jutun kuvitusta. Yle Uutisgrafiikka / Helsingin kaupungin aineistopankki

Toimittajat ovat tehneet saman havainnon myös aiemmin. Yleisradio nosti tämän ongelman esille jo 19.7.2013 sekä nettisivuillaan että päivän pääuutisissa ("Arkkitehtien havainnekuvat myyvät karamellisia utopioita"). Toimittaja Laura Savolainen kertoi tuolloin meille, että "Arkkitehtien laatimissa havainnekuvissa vallitsee ikuinen kesä: puut vihertävät,  pastellin sävyiset rakennukset hehkuvat sinistä taivasta vasten ja tyylikkäiden ihmisten kasvoilta paistaa sula tyytyväisyys. Kuvista ei selviä, miltä rakennukset näyttävät, kun taivas on harmaa, sade piiskaa julkisivua ja toppatakkikansa rämpii loskassa."

Molemmissa jutuissa on kyllä haastateltu myös alan ammattilaisia. Ylen jutussa professori Jussi Murole myöntää, että kuvien ei ole tarkoituskaan olla realistisia, vaan kyseessä on taiteilijan näkemys tavoitteesta, johon pyritään. HS:n jutussa arkkitehti Tom Cederqvist vertaa havainnekuvia automainoksiin, joissa niissäkään ei kuvata autoa kuraisena talvipäivänä.

Kaikki tämä on tietysti totta, ei siinä mitään. Kaikki ideat eivät toteudu - onneksi - mutta silti niistä voi ja pitää tehdä kuvia. Myös suunnitelmat muuttuvat matkallaan luonnoksista hyväksytyiksi kaavoiksi tai rakennuslupakuviksi. Ja ympäristön tunnelma on tosiaan erilainen kesäisenä päivänä kuin loskaisena talvipäivänä. Silti tässä on jotain outoa. Miksi tämä pitää lehden lukijoille ja television katsojille kertoa? Ajatteleeko joku todella, että ensimmäisen idealuonnoksen pitäisi toteutua sellaisenaan, tai ettei suunnitelmia tulisi matkan varrella muuttaa? Toki ne muuttuvat usein huonompaan suuntaan, mistä Hartwall-areena on kuuluisa esimerkki: idea myytiin tunnettujen arkkitehtien havainnekuvilla, mutta lopullisen pöntön suunnitteli aivan toinen toimisto kopioimalla sen ratkaisuja aikaisemmista eurooppalaisista kohteista.

Mutta toki ne voivat muuttua myös parempaan suuntaan. Juuri siksihän suunnitelmat tehdään piirtäen ja mallintamalla, jotta niitä voidaan tarvittaessa muuttaa - se kun on halvempaa kuin itse rakennusten muuttaminen. Kun puhutaan "karamellisista utopioista", annetaanko ymmärtää, että arkkitehtien laatimissa kuvissa - jotka siis eivät ole yksi yhteen lopullisen toteutuksen kanssa - olisi jotain moraalisesti arveluttavaa? "Mikä on havainnekuvien kuluttajansuoja? Entä jos puistosuunnitelma ei toteudukaan?" toimittaja kysyy, ja kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava säestää: "Ei ollenkaan hyvä juttu".

HS:n jutun kuvitusta. Jukka Tikkanen Oy / Mika Ranta HS

Kuvien kuluttajansuoja? Nyt tunnutaan olevan oudolla tavalla visuaalisen kulttuurimme ytimessä tai pikemminkin sen tämänhetkisessä kipupisteessä. Arkkitehtuurikuvat ovat kuvia, jotka havainnollistavat sellaista, jota ei ole vielä olemassa, tai jota ei ehkä koskaan tulekaan olemaan olemassa. Katajanokan rantaan suunniteltua Herzog & Meuronin ristihotellia ei koskaan rakenneta, koska kaupunginvaltuusto hylkäsi sen. Tarkoittaako tämä sitä, että H&M:n laatimat havainnekuvat olivat valheita tai erehdyksiä? Mitä ylipäätään tarkoittaisi se, että arkkitehtien havainnekuvat olisivat realistisia?

Sitäkö, että niissä esiintyisi tammikuista loskaa ja pipopäisiä ihmisiä? Hetkinen: Suomessa on vielä toistaiseksi neljä vuodenaikaa ja kaksitoista kuukautta, joiden tunnelma, valaistus ja sää poikkeavat toisistaan. Millä perusteella yksi näistä kuukausista ja säistä olisi jotenkin todellisempi kuin muut? Onko lehdetön puu enemmän totta kuin lehdessä oleva puu? Tai mennään vielä pitemmälle: onko valokuva enemmän totta kuin tietokoneella tehty kuva, joka sekin koostuu yleensä osin valokuvista poimituita osista? Myös valokuvaa otettaessa valitaan vuodenaika, sää, valaistus ja kuvakulma. Myös valokuvaa käsitellään jälkikäteen esimerkisi Photoshopilla, jotta siihen saadaan haluttu tunnelma. Missä on valokuvien kuluttajansuoja, voisi siis kysyä. Johtaako Helsingin Sanomat lukijoitaan harhaan antaessaan ymmärtää, että Helsinki on vain hetkisen kaunis, ja pian räntää sataa taas? Olisihan noita kauniita kesäpäiviäkin ollut tarjolla vaikka kuinka, kun viime kesää muistelee.

Kuluttajansuoja on tietysti käsite, joka liittyy kulttuurimme nykyiseen kaupallistumiseen. Pidetään jotenkin luonnollisena sanoa, että kaikkea ostetaan ja myydään, myös kuvia. Kyllähän kuvia tietysti ostetaan ja myydään: meillä on esimerkiksi ammattimaisia taiteilijoita ja valokuvaajia, jotka elävät kuvillaan. Taiteilijoita tosin vain moukat syyttävät enää siitä, etteivät ihmiset tuollaiselta näytä, tai ettei tuollaista olekaan. Kuvat kun ovat olemassa kuvina. Kuluttajansuoja tarkoittaa näiden kuvien osalta lähinnä sitä, ettei niitä myydä valheellisesti jonkun toisen tekemänä eli siis väärennöksinä.

Arkkitehtikuvat poikkeavat tästä kuitenkin ratkaisevasti. Kuvilla havainnollistetaan yhtä tai useaa mahdollisuutta, jotta niistä voidaan käydä keskustelua, jotta niitä voidaan kehittää eteenpäin, ja jotta niistä voidaan tehdä poliittisia päätöksiä. Kaupunkisuunnitteluun ja rakennussuunnitteluun liittyvät havainnekuvat poikkeavat myös toisistaan, mitä ei HS:n jutussa osattu erottaa. Kaupunkisuunnittelussa päätetään muun muassa rakentamisen määrästä, rakennusten korkeudesta ja niiden sijoittamisesta, ei yleensä esimerkiksi julkisivuista tai parvekkeista. Näin ollen havainnekuvat eivät edes voisi olla "yksi yhteen" rakennetun todellisuuden kanssa; ne ovat pikemminkin reunaehtoja rakennussuunnittelulle. Rakennussuunnittelussa taas päätös tehdään rakennusluvan myöntämisen yhteydessä. Kukaan ei siis osta tai myy näitä kuvia, vaan päätöksentekijämme tekevät vastuullisia päätöksiä kaupunkilaisten edustajina. Heidän harkintaansa helpottamaan havainnekuvat kuten muukin liitemateriaali laaditaan. Julkaistut kuvat taas auttavat kaupunkilaisia pysymään hereillä siitä, minkälaisia muutoksia kaupunkiin ollaan suunnittelemassa.

Mutta on toki vaikeaa vastustaa kaupallisen kulttuurin leviämistä kaikille elämänalueille, myös politiikkaan. Ehkä arkkitehtienkin on pian otettava mallia autokauppiaista. Tiedättehän tuon tutun tekstin jokaisen mainoskuvan yhteydessä: "Kuvan auto lisävarustein". Arkkitehtikuviin voisi esimerkiksi ajatella seuraavanlaisia varoituksia: "Havainnekuva esittää yhtä mahdollista suunnitteluvaihtoehtoa, päätöksen asiassa tekee kaupunginvaltuusto" tai "Havainnekuva esittää rakennusten korkeutta ja sijaintia, rakennukset suunnitellaan erikseen." Ettei sitten tule valituksia siitä, mitä tulikaan ostettua.