Broadacre City ja älykaupungin unelma

Valtamediaa seuratessa törmää tavan takaa toteamukseen, että nykyisen tieto- ja viestintäteknologian ansiosta ihmiset voivat työskennellä missä ja milloin vain. Työpaikat menettävät merkitystään fyysisinä paikkoina, jonne aamuisin ajetaan tai matkustetaan, ja joista jälleen iltapäiväruuhkassa selviydytään kotiin päiväkodin ja ruokakaupan kautta. Työtä voi nyt tehdä yhtä hyvin kotona, kahvilassa tai kirjastossa, eli paikalla ei ole enää juuri väliä. Ei juuri ajallakaan, paitsi niiden vihoviimeisten kokousten osalta, joissa täytyy olla vähintään virtuaalisesti läsnä.

Suomen kielen etätyön käsite onkin jo hiukan vanhentunut, sillä etäisyydellä ei ole niinkään väliä - viestithän kulkevat joka tapauksessa yhdysvaltalaisten palvelimien kautta, vaikka työkaveri istuisikin saman kahvilapöydän äärellä: - Laitatko sen raportin viimeisen version minulle sähköpostilla niin työstetään sitä tässä yhdessä. Englannin kielen telework on sikäli osuvampi, että se viittaa suoraan tietoyhteyksiin eikä yksinomaan perinteiseen kotona tehtävään työhön, jota harrastettiin jo esiteollisella ajalla. Microsoft Suomi on puolestaan lanserannut läsnätyön käsitteen, jolla tarkoitetaan työntekijöiden olemista läsnä joko fyysisesti tai virtuaalisesti työajallaan - tässä tapauksessa johdon seurannan ja kontrollin alaisena, mutta vähän toisin säännöin:  - Olen kyllä täällä, mutta tulin juuri suihkusta. - OK, ei oteta sitten videoyhteyttä.

Innokkaimmat ovatkin jo ryhtyneet visioimaan post-urbaania kaupunkia: kun etäisyyksillä ja työmatkalla ei ole enää väliä, miksi pakkautua kaupunkeihin hengittämään polttoaineen katkuja ja pakkautumaan ruuhkabusseihin? Eikö voi ennemmin istua oman talonsa kuistilla luonnon keskellä, tehdä työtä verkon välityksellä ja hoitaa sosiaalisia suhteita somen kautta - kuten tämäkin bloggari parhaillaan tekee? Ympäristövaikutuksistakaan ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, kun auto seisoo pihassa, sen sijaan että se matelisi Kehä I:n ruuhkassa.

Tällaiset unelmat kaupungin häviämisestä tai hajautumisesta eivät kuitenkaan ole kovin uusia. Yksi tunnetuimmista tämän sarjan utopioista oli Frand Lloyd Wrightin Broadacre City vuodelta 1932. Myös tämä perustui uuden teknologian ihmevaikutukseen; toisin kuin Howardin 1800-luvun lopun raideliikenteeseen perustuvassa puutarhakaupungissa, nyt käytössä olivat sellaiset teknologian ihmeet kuin auto, puhelin ja lennätin! "Sähköinen vuorovaikutteinen viestintä on tullut täydelliseksi", Wright julisti vuonna 1935 kirjoittamassaan artikkelissa "Broadacre City: A New Community Plan". Hänen mukaansa perinteinen kaupunki oli tullut tiensä päähän, ja jokaiselle tulisi antaa vähintään eekkerin eli noin 4000 neliön verran maata, jota hän voisi hallita mielensä mukaan - sosiaaliset suhteet hoituisivat sitten autoilun ja puhelimen avulla. Platonin filosofikuninkaan sijasta kaupunkia hallitsisi - tietysti - arkkitehtikuningas, joka jakaisi maan (lapsettomille pariskunnille eekkeri, lapsiperheille enemmän) ja huolehtisi sen arkkitehtonisesta ja maisemallisesta kokonaisuudesta.

Wrightin utopialle olisi tietysti helppo hymyillä, ellei se olisi muodostunut profeetalliseksi erityisesti yhdysvaltalaisen suburbanisaation esitaistelijana. Eikä se ole vierasta suomalaisellekaan kulttuurille, jossa omakotiunelma ja sen seurauksena yhdyskuntarakenteen hajautuminen ovat yhä keskeinen trendi. Kyselytutkimusten mukaan noin 80 % suomalaisista pitää pientaloa mieluisimpana asumismuotona, ja tavoitelluimpia asuinympäristön ominaisuuksia ovat luonnonläheisyys ja rauhallisuus. Toisin kuin Wright, yhdyskuntasuunnittelijat sen sijaan pitävät tätä nykyään ongelmana, sekä yhdyskunnan toimivuuden että ympäristösyiden vuoksi. Autoriippuvuuden ongelmallisuus on monitahoinen: samalla kun moni uskoo sähköauton ratkaisevan päästöongelmat, unohdetaan, ettei koko väestö lapset, nuoret ja ikääntyneet mukaan lukien voi koskaan "vapautua" auton avulla, vaan seurauksena on jatkuva kuskaaminen kouluun, harrastuksiin ja terveyskeskuksiin. Samalla kun valtakunnanpolitiikassa halutaan pitää vanhukset mahdollisimman pitkään kotona, turvallisessa ja tutussa ympäristössä, unohdetaan, ettei autoriippuvainen yhdyskunta kaukana sijaitsevine palveluineen juuri anna tähän mahdollisuutta ilman sukulaisten tai ystävien jatkuvaa apua.

Toisaalta teleworking ei välttämättä merkitse autoriippuvaista lähiöyhdyskuntaa. Toisin kuin Wright ja hänen seuraajansa otaksuivat, kaupunki ei suinkaan kadonnut uuden teknologian myötä - vaikka autoistuminen ehti toki tuhota suuren osan urbaania ympäristöä ennen kuin sen vaikutuksiin herättiin. Vapautuminen työpaikasta ja sen muuttuminen Kohtauspaikaksi (kuten Microsoft asian ilmaisee) ei nimittäin suinkaan merkitse, että työtä tehtäisiin "missä vain ja milloin vain". Päinvastoin: paikkojen merkitys kasvaa, sillä nyt ihmiset valitsevat niitä vapaaehtoisesti paitsi vapaa-ajan viettoon, myös työpaikoiksi. Siinä on haaste ja mahdollisuus, jota arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa ei ole vielä täysin oivallettu.

Broadacre City: A New Community Plan

Ilmastonmuutos ja elämän virta